Reissu alkoi tällä kertaa lupaavasti. Myöhästyin nimittäin puoli tuntia lähdössä. Onneksi en ollut ainoa. Sain ihan rauhassa peruutella peräkärryn treeniksen pihaan ja luonnollisesti kärryn lokasuojan betonirappusen kylkeen. Suurimmat vauriot taisivat olla henkisiä, seuraavaksi suurimmat rappusen kyljessä. Lokasuoja potkaistiin suoraksi ennen matkaan lähtöä.
Menomatka meni vähän arvellessa. Paikka kun oli ennestään tuntematon ja tiedossa ulkokeikka. Millainen katos, riittääkö PA, rittääkö valot, tuleeko vettä ? Matkan aikana kyllä ripsutteli vettä. Ja jo ennestään tuttu tienvarren nopeusnäyttö valehteli tälläkin kertaa yhdistelmämme nopeudeksi 104km/h vaikka ihan kiltisti kahdeksaakymppiä ajeltiin.
Perillä odottikin sitten ihan mukava yllätys, kunnollinen ulos rakennettu esiintymislava ja tarpeeksi valoja. Ja oikein savukonekin. Eli ei kuin kamat pystyyn ja hetki ihmettelyä että mitä tehdään basarimikin kierrolle. Subbari siis oli lavalla kun ei sitä oikein maahan lavan eteenkään voinut saderiskin takia laittaa. Ja rakenteita pitkin johtui iloinen 160Hz ujellus. No, saatiin se EQ:lla kuriin. Sadettakaan ei sitten lopulta tullut.
Ennen keikkaa ihmeteltiin kerholaisten Harrikoita. Ja kuultiin uutinen, että faniklubimme presidentti Iski oli joutunut nestehukan vuoksi sairaalaan. Onneksi ei mitään vakavampaa kumminkaan ja siitä reissusta on tätä kirjoitellessa toivuttu jo.
Ilman Spinal Tap:ia ei tälläkään kertaa kyllä selvitty. Se aiemmin mainittu savukone oli sitten ainakin tarpeeksi tehokas. Ja eihän sitä soiton lomassa ehditty ja osattu säätää, mistä johtuen lavalla oli paikoitellen niin paljon savua ettei meinannut otelautaa nähdä.
Kun oma setti oli vedetty ja Musta Kasi aloitti, pääsikin sitten kuulemaan jotain mitä yleensä ei kuule. Nimittäin miltä se PA-kuulostaa yleisön puolelta. Ja hyvältähän se kuulosti. Niinkuin kyllä Mustan Kasin setti muutenkin.
- Jyrki