Tampereen valloituksemme jatkui tällä kertaa ihan ydinkeskustassa sijaitsevassa Bar Vikkulassa. Paikkahan on hauska sokkelo kellarissa keskustorin nurkalla, siispä roudauskin oli kapeita rappusia myöten. Lavakin oli pienehkö, joten onneksi triona meno sattui tälle kerralle.
Ennen soundchekkiä henkilökunta pyysi vastailemaan checkin jälkeen muutamaan kysymykseen. Tämä kyllä herätti allekirjoittaneessa hieman pahoja aavistuksia, turhaan tosin. Teimme nimittäin kirjallisen, lyhyen ja selkeän sopimuksen esiintymisestä. Ensimmäinen kerta keikkaurallamme - joko kohta voi jättää päivätyöt ?
Sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen pyysimme roudausoluset (tähän nyt selvennys: meillä ei ole tapana mennä keikalle ryyppäämään vaan soittamaan, mutta roudatessa väistämättä tulee jano). Ilmeni, että meille oli varattu yhteensä 30 isoa olutta. Ihan emme saaneet kaikkia jostain syystä juotua, ja hyvä niin. Enemmänkin tuli litkittyä kahvia naapurikahvilan ulkoterassin keikkuvalla pöydällä. Jostain syystä muutenkin löysimme reissulla vain keikkuvia pöytiä...
Koska lavan suhteellinen leveys mutta pienehkö syvyys oli jo etukäteen tiedossa, ja koska menimme triona, kokeilimme vaihtelun vuoksi mikittää Juhan vahvistimen. Lisäksi suuntasimme vahvistimen stagen poikki kohti allekirjoittanutta. Ratkaisuhan toimi hyvin, kaikki kuuluvuusongelmat loistivat poissaolollaan. Tätä pitää selkeästi jatkokehittää, vaikka onhan siitä lisää vaivaa. Muutenkin tila oli akustisesti kiva huolimatta siitä, että kyseessä oli kivinen kellari.
Päivälle luvatusta maailmanlopusta huolimatta soitettiin sitten ihan onnistunut keikka. Yleisöstäkin oikein pyytämällä pyydettiin enemmän omia kappaleita covereitten lisäksi. Kiitos! Sattuihan sitä kaikenlaista, kuten kappaleiden lopetuksia ennen aikojaan - nekin vain menivät niin sujuvasti kuin olisi tarkoitettukin niin. Mikaltakin katkesi rumpukapula kesken kiivaimman Iron Maiden -tykityksen, mutta uusi kapula löytyi kouraan niin tyylillä, että siitä tuli omat suosionosoitukset. Allekirjoittaneen bassonsoittokin kulki ensimmäistä kertaa niin, että siihen pystyi olemaan kunnolla tyytyväinen.
Kotiinpäin aikanaan ajellessa muistui taas mieleen, miksi kesällä keikkailu on ihan mukavaa. Eipä tarvinnut roudata otsalamppujen valossa pakkasessa, eikä ajella pimeällä kotiin.
- Jyrki
ps. Sensuroimattomia kuvia katsellessa kyllä tuli taas selväksi, että meikäläisestä ei saa kelvollista kuvaa jos tiedän kameran olemassaolosta. Sensijaan Mikasta saatiin kerrankin kunnon kuvia, joissa ei esimerkiksi kitaran lapa peitä puolta päästä.
