Orkesteri vietti jo toistamiseen pienoisjoulujaan Railossa, joka siis sijaitsee oikein sopivan roudausmatkan päässä treenikseltämme. Päivämäärähän oli sopiva, perjantai kolmastoista, joten kaikki kohdallaan senkin osalta. Näin anti-taikauskoisena ajatellen, mikäänhän ei mene silloin pieleen, eihän :)
No ei kyllä pahasti mennytkään. Mikalla oli perusroudauksen jälkeen muuta kiirettä, niin allekirjoittanut jäi Jyrkin kanssa pelipaikalle ripustelemaan jouluvaloja rumpuihin Mikan hoitaessa muita velvoitteitaan.
Väkeä valui paikalle tasaista tahtia, soiton alkaessa Mikan palattua oli vielä melko vähän väkeä mutta koko ajan ovi kävi sisäänpäin ja lopulta olikin lavan edus täynnä iloisia tonttuja. Ja ilahduttavasti muutama hyvä kaverikin siinä seassa. Ja, saatiinpa myös ystävämme Anne vierailemaan lavalle esittämään kannanottonsa maamme työvoimapoliitiseen tilanteeseen... kiitos Anne :)
No, se perjantai kolmastoista. Tappiosaldona, yksi sähkönhajua päästänyt ja rätinää pitänyt PA-kaappi, uusiksi muotoiltu Jyrkin laulumikkiständi, Juhan nuottiteline jonka vauriot vielä tarkastamatta, ja toteamus että halvimmat mahdolliset kitaran hihnalukot eivät ehkä sittenkään vedä vertoja laadun suhteen merkkituotteille.. kitara kun meinasi pudota useamman kerran käsistä kesken soiton! Onneksi tähän alkaa jo tottua niin tilanne pysyi jotakuinkin hallinnassa :) Mutta edellämainituista seikoista voi myös päätellä että keikalla tosiaan oli vauhtia ja elämää.. :D Joo... ei mikään turha ilta taas tälläkään kertaa!
Ja sitä iltaahan sitten allekirjoittanut jatkoi Jyrkin kanssa. Kamojen palauduttua treenikselle (kiitos avusta, kaverit! ) painelimme keskustaan ja Henry's Pubiin. Ajattelimme että täällähän on varmaan joku tosi kova bändi soittamassa kun jonoakin ovella oli. No ei ollut bändiä ollenkaan, levyiltä musat siellä soi vaan.. eikä ne levyt olleet edes kovin hyviä.. ainakaan useimmat... ;) Eihän siinä sitten ollut muuta tehtävissä kuin ottaa hiki päässä kiinni juostu TKL:n ykkönen alle ja matkustaa sillä allekirjoittaneen kämpälle Kalkun perukoille, jossa pistettiin sitten paremmat levyt soimaan, katsottiin Saimaa-Ilmiö leffaa, ja tyhjennettiin jääkaapin sisältöä. Nukkumaan siinä puoli kahdeksalta. Tilanteen kruunasi Mikalta samoihin aikoihin tullut tekstari "Ei enää laulu soi, on tyhjä lasi vierelläin..." joo... silloin oli laulut kyllä jo laulettu!
t. Juha