Morjesta pitkästä aikaa!
Koronan vetäessä henkeä päästiin vaihteeksi keikalle, aiheena Tonin nelikymppiset.
Roudaamaan päästiin kerrankin aamulla. Rutiinin puute näkyi peräkärryn pakkaamisessa. Ja sen pähkimisessä että otetaanko iso vai pieni PA mukaan. Otettiin sitten kuitenkin iso, mistä seurasi oma hupinsa.
Keikkapaikalla odotti seuraavanlainen huoneentaulu:
No, onneksi oltiin omalla kalustolla :) Sähköt olivat vaihteeksi mallia hidas kymppi joten hieman jännitti saadaanko päätteet edes päälle. Sulaketaulun avaimet onneksi löytyivät eikä niitä tarvittu.
Yllättävä lisähaaste tuli myös allekirjoittaneen mistälie hermopinteestä. Ei haitannut kaiutinlaatikoiden kantamista mutta plektra ei pysynyt kädessä, pyöri vain sormien välissä. Ei auttanut plekuun poratut reiät. Roudarinteippi toimi aina aikansa, sitten rämmittiin sormilla ja napattiin uusi plektra. Eikä vinoilla siitä millä bassoa kuuluisi soittaa! Niin! Jollain tapaa keikasta kuitenkin selvittiin.
Ennakkotiedon perusteella settiin oli harjoiteltu hieman kevyempääkin materiaalia. Allekirjoittaneen epäilystä huolimatta se upposi yleisöön kuin häkä! Ja kun yleisö oli saatu lämmitettyä niin raskaampikin osasto kelpasi. Aina sitä uutta oppii.
Paikalla oli myös toinen bändi, Muuan Mies, joka soitti jälkeemme. Näin jälkikäteen arvioituna soittojärjestys oli varsin mukava koska se antoi mahdollisuuden viettää iltaa. Samoin pääsi kuulemaan mihin tuo meidän kalusto taipuu. Ja taipuuhan se!
Pois roudaaminen suoritettiinkin seuraavana päivänä. Jostain syystä krapulassa.
- Jyrki
ps. Istuin noin kuukausi keikan jälkeen Hailuodon Panimon terassilla ja kuuntelin että nyt tulee poppikoneista jotain muuta kuin soittolistaradion tavaraa mutta kuitenkin jotenkin tuttua. No, siellähän pyöri Muuan Miehen vinyyli.